EtusivuTeematAjankohtaistaYhteystiedotKalenteriVaalikoneissaVarsinais-Suomen vihreät ehdokkaat


Asiat joiden puolesta toimin
Artikkelit ja kirjoitukset
Tapahtumat
Kerro mielipiteesi
Vuoden 2007 perheterapeutti
Tue Anitaa
Anitasta sanottua
Radiomainoksia
Vaalirahoitus
Kannanottoja
slide_7.png


Etusivu Asiat joiden puolesta toimin
Asiat joiden puolesta toimin Tulosta Sähköposti
Nykyisellään Suomessa on huomattava (riittävä) määrä sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroja (julkinen, yksityinen, kolmas sektori ja seurakunnat). Toiminnat ovat kuitenkin pirstaleina eri hallintoalojen alaisuudessa. Pirstaleisuus lisää päällekkäistä toimintaa, hajottaa voimavarat ja hankaloittaa tiedonkulkua. Eri hallintokuntien sektoriajattelu estää kokonaisuuksien näkemisen, tieto toisen toiminnasta ja voimavaroista on olematonta.

Terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä on monimutkainen ja suosii nykyisellään lyhyen tähtäimen suunnittelua ja projektiluonteista toimintaa, jolloin pitkäjänteinen, kokonaisvaltainen suunnittelu ei ole mahdollista.

Kansainvälisesti mitattuna suomalainen terveydenhuolto on todettu tehottomaksi. Toisaalta tehokkuuden mittaaminen esimerkiksi potilaskäyntien määrällä on mielestäni kummallista eikä kerro mitään ihmisten hyvinvoinnista tai terveydestä vaan päinvastoin hoidontarpeesta ja pahoinvoinnista. Haasteena olisikin kehittää aivan uudenlaisia vaikuttavuuden ja tehokkuuden mittareita terveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen.

Nykyisillä voimavaroilla yhteistoiminnassa toimien voidaan mielestäni saada nykyistä huomattavasti enempi hyvinvointia ja terveyttä aikaan. Verkosto- ja voimavarakeskeinen yhteistoiminta yli hallinto- ja aluerajojen poistaa päällekkäisyyksiä, lisää tietoa toisen toiminnasta ja resursseista, parantaa tiedon kulkua ja henkilöstön osaamisen laatua sekä jaksamista. Kansalaisten omat voimavarat ja vertaistuki ovat suuri käyttämätön voimavara jotka pitää saada nykyistä paremmin käyttöön.

Sosiaali- ja terveystoimi keskittyy nykyisellään korjaavaan toimintaan. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja ennaltaehkäisy ovat sivuosassa kun niiden pitäisi olla pääosassa. Tällä tavoin toimien syntyy jatkuvasti korjattavaa eikä koskaan päästä hoitamaan asioita ennen kuin ne ovat jo liian pitkällä ja monimutkaistuneet. Erityisesti lapsiperheitä on tuettava varhaisessa vaiheessa taloudellisesti, ohjauksen ja neuvonnan sekä käytännön konkreettisen tuen avulla. Varhaisella tuella ja yhteistoiminnalla estetään syrjäytymistä ja lasten ja nuorten pahoinvointia. Päivähoidon ja neuvolan yhteistyö on merkittävässä asemassa varhaisen tuen tunnistamisessa ja aloittamisessa.

Meillä on suhteellisen hyvin koulutettua sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä, jotka ovat innostuneita kehittämään työtään kun heille se sallitaan. Kuitenkin nykyiset johtamisjärjestelmät ovat vanhanaikaisia ja byrokraattisia ja mahdollisuus innovatiiviseen oman työn kehittämiseen on pieni. Myös hoitajien palkkausta on huomattavasti parannettava.